torstaina, maaliskuuta 15

Aukaista sanainen arkkunsa.

Lukiossamme on eräs kurssi, jota rakastan yli kaiken aineellisen. Sen nimi on "Luovaksi kirjoittajaksi", ja siellä päätehtävä on rakentaa mielikuvituksellisia tuotoksia ja saada inspiraatioita erilaisista asioista, kuten äänistä ja kuvista. Nykyiseen tapaani kuuluen eräs tuotos on minulta edelleen kesken vaikka palautuspäivä olikin tämän viikon tiistaina.



  Tänään kuitenkin tunnilla sain tehtyä erästä tekstiä eteenpäin mukavasti, kunnes en enää yksinkertaisesti keksinyt miten jatkaa sitä. Ajattelin kirjoittaa sen tänne ja kokeilla jospa onnistuisin tietokoneella rakentamaan sitä paremmin ja ehkä kuulemaan joitain yksityisiä tai julkisia kommentteja ja vinkkejä. Tehtävän annossa haluttiin saada aikaan ympäristöä kuvaava teksti, jossa kirjoitetaan kaikkia aisteja käyttäen. Tässä se nyt on - copyright Miia jos niikseen tulee:

 Tunkkainen haju. Mies tuntee hohkavan lämmön hiipivän poskilleen. Hänen särjetty sydämensä pamppailee keuhkojen vetäessä raskaasti uutta happilastia sisään. Ja ulos. Ja taas sisään. Tuo sama rikkinäinen hahmo kertaa päässään viikonlopun tapahtumia, ja silmänurkka kostuu. Sormissa tuntee kuivuuden, mahassa kalvavan nälän. 
 Mies on jännittynyt, sillä lähdettyään kotikaupungistaan kaksikymmentä vuotta sitten hän ei juuri uskonut palaavansa enää takaisin. Vasta rakkauden hiivuttua toisen miehen mukaan ikävä kotiin oli kasvanut. Hän oli vapaa mies nyt. Vapaa kuin pellon perhonen.
     Juna pysähtyy ja astuessaan raikkaaseen ulkoilmaan mies näkee ympärillään tutun harmaan juna-aseman. Saman jonka hän näki kaksikymmentä vuotta sitten lähtiessään. Aseman ainoalla puupenkillä makaa väsynyt matkustaja, jonka vaaleat rasvaiset hiukset verhoavat kasvoja, ja jonka lemusta päätellen vauhdikas ilta on tehnyt tehtävänsä.
  Nainen, päälle viidenkymmenen....

.. ja tähän se sitten jääkin. Ideanani oli, että tämä nainen olisi miehen äiti ja huomaisi oman maailman matkaajansa vasta tovin kuluttua, mutta miten minä sitä kuvailisin?

Minua rupesi huvittamaan, kun katselin tilastoja täällä käyneistä vierailijoista. Te olette kaikki tervetulleita tänne, mutta suurin osa viimeaikaisista kävijöistäni ovat tulleet joko Venäjältä, tai Atlantin toiselta puolelta. Pitäisikö minun ruveta kirjoittamaan englanninkielellä tänne? Mutta sitten koko blogini idea menisi ihan uusiksi. Vaikka ei olisi yhtään pahitteeksi minulla harjoitella maailmankielen käyttöä, lähtisi siitä se sama palo ja inspiraatioiden tulva. Suomenkieli on kuitenkin erittäin monimutkainen ja kiehtova kieli, jota on aivan upeaa taivuttaa ja saada sanoille ja lauseille uudenlaisia muotoja ja merkityksiä. Viva la suomenkieli!

Loppuun eräs suomenkielinen biisi näin suomenkielen ylistämisen kunniaksi!


Kiitos ja öitä!

-Miia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti