Moni on kuullut minun vouhotuksesta kuinka aloittaisin käymään salilla ja lenkillä ja jumpassa ja tekevän vatsalihaksia joka ilta 50 kappaletta. Mutta harva on kuullut niin käyneen toteen. Olen varmaan koko itsekriittisen nuoruuteni toivonut olevani hoikempi ja täydellisempi ja kauniimpi ja vaikka mitä. Olenhan minä toki viime vuosien aikana saanut selville mikä on se hyvä tunne kun käy viiden kilometrin pituisen hölkkälenkin. Mutta eihän se hölkkälenkki mitään auta jos hölkkää vain kerran kahdessa viikossa!
Jutellessani äidin kanssa sain hänet (ja isän samalla häneltä kysymättä) sponsoroimaan minulle salikortin. En ole ikinä omaa sellaista omistanut, vaikka olenkin käynyt joskus jumpan yhteydessä pummilla juoksumatolla. Sovimme myös, että jos unohdan, tai jostain muusta syystä en ole käynyt viikon sisällä salilla, joudun pulittamaan koko kortin takaisin isälle ja äidille. Tämä on erittäin hyvä motivaatio, sillä nuukana ja rahan menoa tarkkailevana ihmisenä olisi silkkaa turhuutta maksaa sohvalla loikoilusta 50-80 euroa!
Motivaationa minulla myöskin toimii tuleva kesä, festivaalit ja halu käyttää hameita ja shortseja niin etten tunne itseäni paisuneelle pullataikinalle. Kaksi kuukautta tiukkaa treeniä, jonka jälkeen kesällä vähän hölläillään, silti treenaillaan. Ja kesän lopussa koulujen alkaessa olen erittäin virkeä, laihtunut ja hyväntuulinen opiskelija, ja voin aloittaa abivuoteni reippaasti!
Olin aikeissa mennä nukkumaan siis jo edellisen kirjoituksen jälkeen, mutta intouduin sovittamaan kesähepeniä, levittämään itseruskettavaa ja shoppailemaan kenkiä ja meikkilaukkuja netistä. Ennen kesää on vielä paljon tekemistä, mutta onneksi sinne on vielä se kaksi kuukautta aikaa!
perjantaina, maaliskuuta 16
torstaina, maaliskuuta 15
Aukaista sanainen arkkunsa.
Lukiossamme on eräs kurssi, jota rakastan yli kaiken aineellisen. Sen nimi on "Luovaksi kirjoittajaksi", ja siellä päätehtävä on rakentaa mielikuvituksellisia tuotoksia ja saada inspiraatioita erilaisista asioista, kuten äänistä ja kuvista. Nykyiseen tapaani kuuluen eräs tuotos on minulta edelleen kesken vaikka palautuspäivä olikin tämän viikon tiistaina.
Tänään kuitenkin tunnilla sain tehtyä erästä tekstiä eteenpäin mukavasti, kunnes en enää yksinkertaisesti keksinyt miten jatkaa sitä. Ajattelin kirjoittaa sen tänne ja kokeilla jospa onnistuisin tietokoneella rakentamaan sitä paremmin ja ehkä kuulemaan joitain yksityisiä tai julkisia kommentteja ja vinkkejä. Tehtävän annossa haluttiin saada aikaan ympäristöä kuvaava teksti, jossa kirjoitetaan kaikkia aisteja käyttäen. Tässä se nyt on - copyright Miia jos niikseen tulee:
Tunkkainen haju. Mies tuntee hohkavan lämmön hiipivän poskilleen. Hänen särjetty sydämensä pamppailee keuhkojen vetäessä raskaasti uutta happilastia sisään. Ja ulos. Ja taas sisään. Tuo sama rikkinäinen hahmo kertaa päässään viikonlopun tapahtumia, ja silmänurkka kostuu. Sormissa tuntee kuivuuden, mahassa kalvavan nälän.
Mies on jännittynyt, sillä lähdettyään kotikaupungistaan kaksikymmentä vuotta sitten hän ei juuri uskonut palaavansa enää takaisin. Vasta rakkauden hiivuttua toisen miehen mukaan ikävä kotiin oli kasvanut. Hän oli vapaa mies nyt. Vapaa kuin pellon perhonen.
Juna pysähtyy ja astuessaan raikkaaseen ulkoilmaan mies näkee ympärillään tutun harmaan juna-aseman. Saman jonka hän näki kaksikymmentä vuotta sitten lähtiessään. Aseman ainoalla puupenkillä makaa väsynyt matkustaja, jonka vaaleat rasvaiset hiukset verhoavat kasvoja, ja jonka lemusta päätellen vauhdikas ilta on tehnyt tehtävänsä.
Nainen, päälle viidenkymmenen....
.. ja tähän se sitten jääkin. Ideanani oli, että tämä nainen olisi miehen äiti ja huomaisi oman maailman matkaajansa vasta tovin kuluttua, mutta miten minä sitä kuvailisin?
Minua rupesi huvittamaan, kun katselin tilastoja täällä käyneistä vierailijoista. Te olette kaikki tervetulleita tänne, mutta suurin osa viimeaikaisista kävijöistäni ovat tulleet joko Venäjältä, tai Atlantin toiselta puolelta. Pitäisikö minun ruveta kirjoittamaan englanninkielellä tänne? Mutta sitten koko blogini idea menisi ihan uusiksi. Vaikka ei olisi yhtään pahitteeksi minulla harjoitella maailmankielen käyttöä, lähtisi siitä se sama palo ja inspiraatioiden tulva. Suomenkieli on kuitenkin erittäin monimutkainen ja kiehtova kieli, jota on aivan upeaa taivuttaa ja saada sanoille ja lauseille uudenlaisia muotoja ja merkityksiä. Viva la suomenkieli!
Loppuun eräs suomenkielinen biisi näin suomenkielen ylistämisen kunniaksi!
Kiitos ja öitä!
-Miia
Tänään kuitenkin tunnilla sain tehtyä erästä tekstiä eteenpäin mukavasti, kunnes en enää yksinkertaisesti keksinyt miten jatkaa sitä. Ajattelin kirjoittaa sen tänne ja kokeilla jospa onnistuisin tietokoneella rakentamaan sitä paremmin ja ehkä kuulemaan joitain yksityisiä tai julkisia kommentteja ja vinkkejä. Tehtävän annossa haluttiin saada aikaan ympäristöä kuvaava teksti, jossa kirjoitetaan kaikkia aisteja käyttäen. Tässä se nyt on - copyright Miia jos niikseen tulee:
Tunkkainen haju. Mies tuntee hohkavan lämmön hiipivän poskilleen. Hänen särjetty sydämensä pamppailee keuhkojen vetäessä raskaasti uutta happilastia sisään. Ja ulos. Ja taas sisään. Tuo sama rikkinäinen hahmo kertaa päässään viikonlopun tapahtumia, ja silmänurkka kostuu. Sormissa tuntee kuivuuden, mahassa kalvavan nälän.
Mies on jännittynyt, sillä lähdettyään kotikaupungistaan kaksikymmentä vuotta sitten hän ei juuri uskonut palaavansa enää takaisin. Vasta rakkauden hiivuttua toisen miehen mukaan ikävä kotiin oli kasvanut. Hän oli vapaa mies nyt. Vapaa kuin pellon perhonen.
Juna pysähtyy ja astuessaan raikkaaseen ulkoilmaan mies näkee ympärillään tutun harmaan juna-aseman. Saman jonka hän näki kaksikymmentä vuotta sitten lähtiessään. Aseman ainoalla puupenkillä makaa väsynyt matkustaja, jonka vaaleat rasvaiset hiukset verhoavat kasvoja, ja jonka lemusta päätellen vauhdikas ilta on tehnyt tehtävänsä.
Nainen, päälle viidenkymmenen....
.. ja tähän se sitten jääkin. Ideanani oli, että tämä nainen olisi miehen äiti ja huomaisi oman maailman matkaajansa vasta tovin kuluttua, mutta miten minä sitä kuvailisin?
Minua rupesi huvittamaan, kun katselin tilastoja täällä käyneistä vierailijoista. Te olette kaikki tervetulleita tänne, mutta suurin osa viimeaikaisista kävijöistäni ovat tulleet joko Venäjältä, tai Atlantin toiselta puolelta. Pitäisikö minun ruveta kirjoittamaan englanninkielellä tänne? Mutta sitten koko blogini idea menisi ihan uusiksi. Vaikka ei olisi yhtään pahitteeksi minulla harjoitella maailmankielen käyttöä, lähtisi siitä se sama palo ja inspiraatioiden tulva. Suomenkieli on kuitenkin erittäin monimutkainen ja kiehtova kieli, jota on aivan upeaa taivuttaa ja saada sanoille ja lauseille uudenlaisia muotoja ja merkityksiä. Viva la suomenkieli!
Loppuun eräs suomenkielinen biisi näin suomenkielen ylistämisen kunniaksi!
Kiitos ja öitä!
-Miia
torstaina, maaliskuuta 8
Joka ei nuorena työtä tee, se vanhana kerjää.
Hyvää kevättä sinulle! Hiihtolomani on alkanut tovi sitten, mutta minun mieleni on täynnä politiikkaa ja yhteiskuntaoppia. Tämän kevään hiihtoloman synonyyminä voitaisiinkin käyttää sanoja "uurastusten viikko", sillä en aio tehdä muuta kuin lukea ja valmistautua 14.3. odottavaan koitokseen. Kieltäydyin jopa kirosanat päässä kaikuen ilmaisesta matkasta Leville, ja nyt minulla on kovat suunnitelmat tulevalle. Silti tuntuu kuin minä olisin ainoa, joka totisesti pelkää tulevaa koetta. Tuntuu kuin se olisi suuri tiilimuuri, jonka ylitse ei pääse muuta kuin alisuorittamalla. Ääh ja puuh.
Liityin vastikään erään kansainvälisen nettisivun jäseneksi, jossa ihmiset ympäri maailman voivat tutustua toisiinsa ja eri maiden kulttuureihin. Löydettyäni mukavan henkilön lukuisien epäilyttävien ihmisien seasta, aloin kirjoittaa hänelle englanninkielellä. Olin erittäin innoissani tilanteesta, jossa sain vihdoin käyttää kielitaitoani hyväksi. Siinä ilossa en edes ajatellut mitään muuta kuin perusrakenteita, joilla sain asiani mahdollisimman selvästi esille. Tämän tuloksena kirjoitin erittäin alatasoista tekstiä, vaikka tunnen osaavani kirjoittaa sata kertaa paremmin. Onnekseni huomasin, ettei toinen osapuolikaan ollut mikään kielitaituri, ja keskustelu eteni mukavasti ilman turhia hienosteluja.
Minun täytyy myöntää. Olen koonnut tätä tekstiä jo kolmen päivän ajan, ja tuntuu etten saa mitään irti. Inspiraatioita lentää kokoajan kuin perhosia, mutta ne mätkähtävät aina puolessa matkassa auton lasin ikkunaan huomatessani aiheen olevan täysin turha ja saamaton. Pitäisi vain muistaa, ettei näiden tekstien pitänyt olla suunnattu muille kuin minulle itselleni. Tärkeintähän oli oppia luomaan tekstejä ja käyttämään sanoja uudella tavalla. Vaikka en ole edennyt siinä tavoitteessa hirmuisesti, jokainen sana ja lause ovat aina pieniä askelia eteenpäin.
Loppuun päivän kappale, joka on tänään Curtis Stigers & The Forest Rangers - This Life
Nyt hyvää yötä ja nukkukaa niin kuin lomalla kuuluu! Öitä!
-Miia
Liityin vastikään erään kansainvälisen nettisivun jäseneksi, jossa ihmiset ympäri maailman voivat tutustua toisiinsa ja eri maiden kulttuureihin. Löydettyäni mukavan henkilön lukuisien epäilyttävien ihmisien seasta, aloin kirjoittaa hänelle englanninkielellä. Olin erittäin innoissani tilanteesta, jossa sain vihdoin käyttää kielitaitoani hyväksi. Siinä ilossa en edes ajatellut mitään muuta kuin perusrakenteita, joilla sain asiani mahdollisimman selvästi esille. Tämän tuloksena kirjoitin erittäin alatasoista tekstiä, vaikka tunnen osaavani kirjoittaa sata kertaa paremmin. Onnekseni huomasin, ettei toinen osapuolikaan ollut mikään kielitaituri, ja keskustelu eteni mukavasti ilman turhia hienosteluja.
Minun täytyy myöntää. Olen koonnut tätä tekstiä jo kolmen päivän ajan, ja tuntuu etten saa mitään irti. Inspiraatioita lentää kokoajan kuin perhosia, mutta ne mätkähtävät aina puolessa matkassa auton lasin ikkunaan huomatessani aiheen olevan täysin turha ja saamaton. Pitäisi vain muistaa, ettei näiden tekstien pitänyt olla suunnattu muille kuin minulle itselleni. Tärkeintähän oli oppia luomaan tekstejä ja käyttämään sanoja uudella tavalla. Vaikka en ole edennyt siinä tavoitteessa hirmuisesti, jokainen sana ja lause ovat aina pieniä askelia eteenpäin.
Loppuun päivän kappale, joka on tänään Curtis Stigers & The Forest Rangers - This Life
Nyt hyvää yötä ja nukkukaa niin kuin lomalla kuuluu! Öitä!
-Miia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)