The fat lady has not sung yet

Ylioppilaskirjoitukset olivat yhtä kammottavia kuin olin niistä kuvitellutkin. Vaikka kirjoitushetkellä minut valtaa aina kuuden tunnin innostus ja inspiraatio, huomaan jälkeenpäin kirjoittamani turhat yksityiskohdat ja toisaalta myös asioita jotka olisi saattaneet lisätä vastausteni arvoa.
   Opettajat tarkistivat kokeet ja lähettivät ne isommalle taholle kuin tuomioistuimen lähetys korkeampaan oikeuteen. Omaan lähtötuomiooni en ollut tyytyväinen, mutta tiedän, että vaikka aineesta saisin M:n arvosanakseni, todellinen osaamiseni on E:n luokkaa. Kirjoitustilanne luo itselleni sellaiset paineet ja stressin, joiden kuvitellaan olevan hyväksi nuorten lopputuloksia ajatellen, mutta minulle se on painajaista. Mieleni muuttuu hormonihirviöksi muulloinkin kuin kerran kuussa, mieleni sumenee, muisti pätkii ja univaikeudet lisääntyvät. Painetta ihminen kestää, mutta jos paine kestää lähes kaksi ja puoli vuotta tiivistyen yhteen hetkeen, oma mieleni liukastelee hoo-hetkellä liian terävillä luistimilla muiden taitoluistelijoiden seassa yrittäen saavuttaa päämäärä jääden vain puolitiehen.

 Kokeiden loputtua koitti viiden päivän vapaat, joille olin suunnitellut perusteellista kodin siivoamista, sukulaisten tapaamista ja elokuvailtoja ystävieni kanssa. Totuus oli kuitenkin aivan toinen. Löysin itseni joka ilta lahnana sohvalta katsomasta lasittunein silmin surkeita amerikkalaissarjoja, joiden nauhoitetut yleisöäänet olivat mitä karmivimpia. Joka yö nukuin yli tarpeeni, mutta silti olin väsynyt koko ajan. Olin uupunut. Lisäksi yksin olo, sekainen ympäristö ja syksyn pimenevät illat saivat mieleni yhä surkeampaan kuntoon. Onneksi mieleni ensiapuna toimi poikaystäväni, sekä koulun alkaminen. Uusi arki, uudet ajatukset ja uudet kurssit. Ensimmäistä kertaa todellakin mietin, mitä tekisinkään ilman koulua.

Kuka kuvaisikaan postaustani paremmin kuin Billie Holiday. Vaikka hän ei olekaan ehkä se lihavin lady, mutta olen häneen ja hänen musiikkiinsa korviani myöten rakastunut.

I'll be seeing you,
Miia

ps. Anteeksi usvainen kirjoitukseni. Olen väsynyt, mutta uni ei tule. Vihaan pimeää ja yksin elämistä. Pitäisi ostaa kai koira tai hamsteri jotta saisi vähän elämää yöhön. Kissa on jo, mutta siitä ei ole mitään iloa öisin, sillä meidän Mirri viihtyy luonnon yöelämässä paremmin kuin kainalossani!

pps. Tajusin, että täytyy vaihtaa nuo sanonnat englanninkielisiksi joskus, sillä päässäni olevat suomenkielensanonnat loppuvat!