Koeviikkoni on vihdoin päättynyt! Minusta voi jo nähdä, kuinka stressini pikkuhiljaa valuu aivoistani pihalle viheltäen 'Smells like teen spirit'-kappaletta. Vähäiset yöuneni ovat alkaneet verottamaan järjenjuoksuani. Olen tänään pelännyt pimeää, viestitellyt niitä näitä koulumme rehtorin kanssa, säikähtänyt kokkikerhoystävääni huudon säestyksellä, sekä kävellyt puutapäin niin, että huomasin tilanteen vasta oksan tunkeutuessa silmäni uumeniin. Lisäksi kerholaiset ihmettelivät levotonta hartauksenlukijaa. Eläydyin siihen niin mukaan, että kaikki tarinan äänenpainotuksetkin tulivat tunteella.
Lisäksi adhd:maisuuttani selittää jännitys. Sietämätön jännitys, odotus, pelko. Pieni epävarmuus. Mutta toisaalta mieleni yrittää vaivoin rauhoittaa tätä jännitystä, sammuttaa sitä sammutuspeitteillä. Se sanoo, että ei se nyt niin iso juttu ole, kaikki on hyvin, kaikki on vain hyvin. Sydän hakkaa. Silmät räpyttelee kolminkertaisella vauhdilla. Jalka vispaa ja hengitys salpautuu. Pian on vuosi kulunut, enkä ole ikinä ollut näin käsittämättömän varma ja luottavainen tällaiseen asiaan. Tämä vuosi todistaa, että minullekin voi todella tapahtua näin suurta hyvää.
Huu, mutta nyt on hyvä rauhoittua. Olen menossa nukkumaan, kello on puoli yksitoista. Huomenna vapaapäivä. Hallelujah! Jamie Cullumia, olkaapas hyvät:
Olen erittäin tyytyväinen, että Anna-Sofia voitti Suomen Huippumalli haussa-kilpailun. Tiesin alusta lähtien, että hän on se tyttö. Ja olen sitäpaitsi ollut hänen kanssaan samaan aikaan Italialaisessa ravintolassa syömässä. Joten, tästä päätellen, olen itsekin lähestulkoon julkisuuden henkilö! Eat that!
-Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti