Syön persikkaa ja tarkkailen eilen luomaani tekstiä. Voi hyvä tavaton miten paljon minun tekisi mieli muokata sitä ja laittaa parempia sanoja vanhojen tilalle! Mutta olen päättänyt, etten koske siihen enää. Ne sanat valitsin eilen, ja eiliseen ei ole enää kajoamista. Piste. Tärkeintähän on vain tämän päivän teksti ja tämä hetki tässä.
Siitä huolimatta tänään olen muistellut ja pohtinut menneisyyttäni. Ikävöin joitain asioita sieltä, kuten esimerkiksi sitä, miten joskus olin se pieni pellavapäinen tyttö, joka ei vielä tiennyt isosta pahasta maailmasta mitään. Se oli tähän astisen elämäni onnellisimpia aikoja. Mutta sitten kasvoin isoksi tahtomattani. Kohtasin suuria kompastuskiviä, sain ruhjeita sieluuni ja kompastelin taas. Mutta sieltä minä nousin ylös ja tässä minä yhä olen. Näitä kompastuskiviä yritän nyt kovasti unohtaa ja kieltää, mutta turhaan. Se on osa minua ja olen vieläkin se sama pieni pellavapäinen tyttö kuin olin ennenkin. Vähän varttuneempi pieni vain.
Kuuntelen 'erään' kolmenkoplan versiota Bruno Marsin Grenadesta. Kyllä, olen vieläkin sitä mieltä että Bruno Mars on lipevä, kamala ja käsittämättömän hirveä mies, mutta tämä coveri saa minut lumoutumaan ja pysähtymään. Muutenkin pientä tunnearvoa tässä kappaleessa vaikken Bruno Marsilta tätä kuuntelekaan. Tsihih..
Ja nyt kun olen päässyt näiden cover-esittäjien makuun, haluan esitellä teille, hyvät mielikuvituslukijaystäväni, ihanan Eli Liebin!
Tänään tuli vähän lyhyemmästi asiaa. Mutta uskokaa tai älkää, olen tätäkin lyhyttä väsänyt jo pari tuntia. Ja nyt tulee nukkumaanmenoaika vastaan.
Mutta haluan vielä ylistää Eli Laebin coveroimaa Adelea, että hän jos kuka on se naisten nainen. Ellei hän olisi persoonaltaan täysin erilainen kuin minä olen, pitäisin häntä roolimallinani.
Kiitos tästä päivästä. Ja muistakaa, joka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään. Sitä molempiin joka unohtaa.
-Miia
p.s. Tämäkin röllivideo on aika mukaansa tempaava..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti